Pienvenelaiturissa

Laiva rakennettiin 1891 Lehtoniemen konepajalla Joroisissa matkustajalaivaksi Pielisjärvelle. Sen nimi oli aluksi Ilmari. Vuonna 1903 laiva myytiin Viipuriin ja muutettiin hinaajaksi.

Turkuun laiva siirtyi vuonna 1925 puutavaraliike Vienti-Export LTD:n omistukseen, sen nimeksi tuli Vienti. Laiva hinasi Saaristomeren alueelta puutavaraa Turkuun. Laivan kattila vaihdettiin vuonna 1928 hiilikäyttöiseksi. Sodan aikana vuonna 1941 laiva varustettiin miinanraivaajaksi.

Vuonna 1954 laiva siirtyi hinaajaksi Turun Satamarakennustoimistolle viemään ruoppausproomuja Airistolle. Laivan nimeksi tuli Vetäjä V. Se suoritti myös muita pienehköjä hinaustehtäviä ja särki jäitä tarvittaessa. Vuonna 1965 laiva muutettiin öljykäyttöiseksi.

Turun Maakuntamuseon hallintaan hinaaja tuli 1986. Vuonna 1993 perustettiin Vetäjä V:n kannatusyhdistys, joka sai sen talkootyöllä ajokuntoon 1996. Merikeskus Forum Marinumin omistukseen Vetäjä V siirrettiin vuonna 2006. Laivan miehittää ja sitä käyttää kannatusyhdistys, jonka tehtävänä on sekä säilyttää itse alus että ylläpitää sen käyttökulttuuria.

Vetäjä V on merialueen viimeinen ammattikäytössä ollut höyryhinaaja. Toukokuussa 2008 valmistuneen telakoinnin jälkeen alus laskettiin takaisin vesille, ja korjauksia on jatkettu Forum Marinumin rannassa. Peruskorjauksia on tehty mm. aluksen kattilaan, höyrylauhduttimeen ja tunkkipumppuun. Huhtikuussa 2012 alus telakoitiin ja runko katsastettiin, pohja maalattiin ja sinkit uusittiin.  Kesällä 2013 myös aluksen kattila katsastettiin ja alus hyväksyttiin merikelpoiseksi. Vetäjä V on taas valmiina ajoon.

Yhteysalus Wilhelm Carpelan valmistui S4 Kartesch -nimisenä vuonna 1915 Helsingissä Kone ja Silta Oy:n telakalta Venäjän rannikkotykistölle, useita linnakkeita käsittäneen ns. Pietari Suuren merilinnoituksen käyttöön. Laivalla oli kolme sisaralusta, ne muodostivat Ehrensvärd-luokan. Ennen toista maailmansotaa Wilhelm Carpelan toimi yhteysaluksena Rannikkotykistön käytössä. Sotien jälkeen alus joutui mukaan raivaustoimintaan Suomenlahdelle, jonka jälkeen se palasi jälleen yhteysalukseksi. Alus myytiin yksityishenkilölle 1970-luvun lopulla, ja sen omistus on vaihtunut muutamaan kertaan.

Wilhelm Carpelan on hyväksytty Museoviraston perinnealusrekisteriin vuonna 1995. Alus hinattiin keväällä 2013 Helsingistä Turkuun, mistä lähtien sille tehtiin laajamittaisia kunnostustöitä. Pitkäjänteisen työn tuloksena alus on nyt valmis ja varustettu raivauskauden asuunsa. Wilhelm Carpelan esiteltiin yleisölle 12.5.2015, ja alus jää pysyvästi esille täydentämään Forum Marinumin museolaivastoa.

Luotsikutteri on rakennettu Haminan konepajalla vuonna 1967, ja se on ollut käytössä Utön vesillä vuoteen 2003 saakka. Aluksen ulkomuoto on säilynyt alkuperäisenä useista peruskorjauksista huolimatta. Viimeisin peruskorjaus tehtiin vuonna 1990.

Saaristomeren merenkulkupiiri luovutti kutterin Forum Marinum –säätiölle huhtikuussa 2003.
Alus on katsastettu kotimaanliikenteen lastialukseksi, suurin sallittu henkilömäärä on 10 henkilöä (sis. kahden hengen miehistön).

Flipper 700 Patrol

Flipper-veneiden valmistus alkoi vuonna 1966. Harry Ölander perusti NaBoats nimisen yhtiön Nauvoon. Yhteistyö alkoi Sigurd Isacssonin kanssa, joka alkoi valmistaa veneitä Ruotsissa 1968. Ölander myi Oy Flipper Ab:n Rapala yhtiölle vuonna 1986. Tilanne kuitenkin huononi 1990-luvulla laman myötä ja vuonna 1994 veneiden valmistus lakkasi. Flipperin malleja rakennettiin jälleen 1997. Bella yhtiöstä tuli merkin omistaja vuonna 2000.

Flipper 700 mallin valmistus alkoi 1974. Flipper 700 on takaa avoimella ohjaushytillä varustettu vene. Malli oli erittäin suosittu, sitä valmistettiin kaikkiaan 939 kappaletta.

Flipper 700 Patrol on viranomaiskäyttöön muutettu siviiliversiosta rakentamalla hyttiin liukuovella varustettu takaseinä sekä lisäämällä targakaari. Veneen runko on myös vahvistettu ja jäykistetty, siinä on kaksoisakusto, suurempi polttoainetankki, uimataso sekä TS-normien mukainen heloitus. Patrol versiota valmistettiin vuosina 1975-1985.

Vene hankittiin 1981 Naantalin poliisilaitoksen käyttöön. Vuonna 1993 se siirrettiin Uuteenkaarlepyyhyn. Viimeiset aktiivivuodet alus palveli Kokkolan ja Pietarsaaren vesillä. Viranomaiskäytössä vene oli viimeksi vuonna 2004.

Museoituna vene on ollut vuodesta 2006 lähtien.

Partiovene eli PV-323 kuuluu PV-82 luokan venesarjaan. Veneet olivat alumiinirakenteisia ja varustettu yhdellä tai kahdella dieselmoottorilla ja vesisuihkuvetolaitteilla. Alus oli suunniteltu nopeaan sulan ajan merivartiointityöhön. Työtehtäviä olivat lähinnä meripelastus, merirajojen valvonta, kohteiden tunnistaminen, hinaukset sekä yleinen järjestyksenpito ja avustustehtävät saaristossa, joiden suorittamiseen tarvittiin nopeakulkuista alusta.

PV-82 luokan alukset osallistuivat myös eri viranomaisten välisiin yhteistyöharjoituksiin ja operaatioihin. Vesisuihkuvetolaitteiden vuoksi PV-82 luokan alukset pystyivät toimimaan suhteellisen matalissa vesissä, joka oli aikanaan poikkeuksellinen ominaisuus ja mahdollisti toimimisen karilleajohaavereiden pelastustöissä ja saarten rannoilla tapahtuvissa tehtävissä.

PV-82 luokan alukset olivat merivartiolaitoksen aktiivikäytössä kolme vuosikymmentä, kunnes ne korvattiin uudella ja modernimmalla partiovenetyypillä.